Tietokoneiden näyttöjä, joissa näkyy kuvaa automaatiolaboratorion laitteistosta. Monitoreiden takana näkyy sama laitteisto kuin kuvissa.

timohei.net / Opintojaksot / Aiemmin pitämäni opintojaksot / Näytejonosysteemit1 / Vanhoja tenttejä / 24.4.2001 /
24.4.2001
Maksimipistemäärä on 6+10+6 = 22 pistettä. Läpipääsyyn riittää 8 pistettä.

Vastaa kaikkiin tehtäviin!


1 Mitä tarkoittavat seuraavat termit ja lyhenteet? Kirjoita lyhyt kuvaus termin tai lyhenteen tarkoittamasta asiasta! Kerro, mikä on olennaista, ja mikä erottaa juuri tuon termin muista samantapaisista asioista!
1.1
normalisoitu autokorrelaatio (2 p)
  • autokorrelaatio mittaa signaalin jaksollisuutta (1 p)
  • autokorrelaatio saa suurimman arvonsa signaalin jaksonajan välein (½ p)
  • normalisointi tekee eri signaaleista lasketut autokorrelaatiot vertailukelpoisiksi skaalaamalla tuloksen -1…+1 -välille (½ p)
  • missä  on rxx:n autokorrelaatiofunktio: 
    ja  on signaalin autokorrelaatiofunktio viiveen arvolla nolla (1 p)
    1.2
    systeemin stabiilius (2 p)
  • systeemi on stabiili, jos sen vaste palaa vähintään asymptoottisesti nollaan äärellisen syötteen jälkeen (1½ p)
  • systeemi on stabiili, jos sen navat sijaitsevat yksikköympyrän sisällä (½ p)
  • FIR-systeemi on aina stabiili, IIR-systeemi vaatii stabiiliustarkastelun (½ p)
  • 1.3
    impulssivaste (2 p)
  • systeemin impulssivaste on se jono, jonka systeemi tuottaa yksikköimpulssijonosta (1½ p)
  • merkinnät: yksikköimpulssijono d [n] ja impulssivaste h[n] (½ p)

  • 2 Systeemin differenssiyhtälö on
    2.1
    Piirrä systeemiä kuvaava lohkokaavio (järjestelmäkaavio)! (2 p)
  • lohkokaavion voi piirtää hyvin monella tavalla
  • 2.2
    Määritä systeemin siirtofunktio H(z)! (2 p)
  • Z-muunnetaan differenssiyhtälön molemmat puolet:
  • siirretään kaikki Y(z) -tekijät vasemmalle puolelle ja X(z) -tekijät oikealle puolelle ja otetaan Y(z) ja X(z) yhteisiksi tekijöiksi puolillaan:
    • jaetaan yhtälön molemmat puolet X(z):lla ja Y(z):n kerroinlausekkeella:
    • yllä oleva riittää tämän kohdan vastaukseksi, mutta viimeistään nollia ja napoja ratkaistaessa siirtofunktio tulee muuttaa muotoon, jossa esiintyy vain positiivisiin potensseihin korotettuja z-muuttujia. Muuttaminen tapahtuu laventamalla z2:lla:
    2.3 Määritä systeemin nollat ja navat sekä piirrä ne yksikköympyrän kanssa kompleksitasoon! (2 p)
    • systeemin nollat saadaan siirtofunktion osoittajapolynomin nollakohdista, navat nimittäjäpolynomin nollakohdista
    • nollat:
    • navat:
    • nolla-napa-kuvio:
    2.4 Laske systeemin vahvistus (amplitudivaste) taajuuksilla 0 ja p. (2 p)
    • sijoitetaan siirtofunktioon z:n paikalle ejw:
    • vahvistus taajuudella 0 saadaan sijoittamalla kulmataajuudeksi w 0 rad/s:
    • vastaavasti taajuudella p :
    • ej2pvastaa vektoria, jonka pituus on 1 ja suunta 360° eli reaaliakselilla plusykköseen yltävää vektoria. ejptaasen vastaa vektoria, jonka pituus on myös 1, mutta suunta 180° eli reaaliakselilla miinusykköseen yltävää vektoria, joten
    2.5 Hahmota systeemin amplitudivaste nolla-napa-kuviosta päättelemällä! (2 p)
    • amplitudivasteen hahmottamisessa käytetään hyväksi nolla-napakuviota sekä edellä laskettuja vahvistusten arvoja. Amplitudivastekäyrä lähtee nollataajuudelta vahvistuksen tasolta 1.06, nousee sieltä navan kohdalla maksimiarvoonsa (jonka vahvistusta ei tarvinnut laskea) ja laskee nollan vaikutuksesta taajuuteen p mennessä arvoon 0.794

    3 Diskreetistä signaalista on valittu analysoitavaksi neljän näytteen pituinen jakso
    3.1
    Laske jaksosta DFT-muunnos, kun k=2. (4 p)
    • sovelletaan DFT-kaavaa:

     

    • tässä tehtävässä näytejonon pituus on neljä näytettä eli N=4, k=2
    • useassa ratkaisussa oli sekoitettu n ja x[n], vaikka kaava oli muistettu täsmälleen oikeassa muodossa - soveltaessa olikin sijoitettu järjestysnumero n arvon x[n] paikalle ja päinvastoin L
    • sijoitetaan tehtäväkohtaiset arvot kaavaan ja ratkaistaan DFT:n arvo: 

     

    • e-j2pvastaa vektoria, jonka pituus on 1 ja suunta -360° eli reaaliakselilla plusykköseen yltävää vektoria. e-j3ptaasen vastaa vektoria, jonka pituus on myös 1 mutta suunta kolme piitä eli kolme puolikierrosta vastapäivään - kyseessä on siis miinusykköseen yltävä vektori , joten 
    3.2 Mitä ylipäätään saadaan selville DFT-muunnoksella? Mitä tehtävässä 3.1 laskemasi DFT-muunnoksen tulos tarkoittaa? (2 p)
    • DFT kertoo signaalin sisältämien taajuuskomponenttien suhteelliset amplitudit sekä vaihekulmat. Taajuuskomponentteja saadaan selville yhtä monta kuin on näytepisteitä. Näiden komponenttien taajuudet jakaantuvat tasaisesti taajuusakselille välille 0…2p eli tasasignaalista näytteenottotaajuuteen. k:n arvo nolla vastaa tasasignaalia, arvo 1 vastaa taajuutta, jonka jakso on koko DFT:n kohteena olevan näytejonon pituus sekunneissa. Tätä taajuutta voidaan kutsua kyseisen näytejonon perustaajuudeksi. Jos näytejono on esimerkiksi 20 ms pitkä ja näytteitä on näytejonossa viisi kappaletta, on näytejonon pituus 5 x 20 ms = 100 ms. Tällöin k=1 vastaa taajuutta, jonka jakso on 100 ms, eli taajuus on 1/100 ms = 1/0.1 s = 10 Hz. k:n arvo 2 vastaa edellistä taajuutta kaksinkertaisena (esimerkissä siis 20 Hz), k:n arvo 3 taajuutta 30 Hz, jne
    • suhteelliset amplitudit saataisiin muutettua absoluuttisiksi jakamalla ne näytejonon pisteiden lukumäärällä eli tässä tehtävässä neljällä
    • tehtävässä 3.1 saatu tulos X[2]=2 tarkoittaa, että näytejonossa on perustaajuuteen nähden kaksinkertaista taajuutta kahden yksikön verran. Tämän taajuuskomponentin vaihekulma on 0 eli taajuutta vastaava sinisignaali alkaa näytejonon kanssa samasta kohdasta
    Päivitetty 26.9.2005

    © Timo Heikkinen | timo piste heikkinen at oamk piste fi